HELSINKI BRIEF - siis mikä?

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten näin lontoolaisen kirjakaupan ikkunassa minulle tuntemattomien kirjoittajien kirjan nimeltä Problem to Solution. Hankin kirjan, jossa osoittautui olevan muutamia hyvin mielenkiintoisia tapauskuvauksia. Kirjoittajat työskentelivät paikallisella psykiatrian poliklinikalla. He olivat äskettäin tutustuneet ratkaisukeskeiseen terapiaan ja innostuneet tutkimaan asiaa tarkemmin. He päättivät yhtenä iltapäivänä viikossa toimia tiiminä, joka tekee työtä vain ja ainoastaan ratkaisukeskeisellä otteella ja unohtaa tuolloin kaiken aiemman terapiakokemuksensa. Kirjasta löytyivät myös tekijöiden puhelinnumerot. Rohkaistuin soittamaan ja sain kutsun tulla tutustumaan seuraavana päivänä heidän ratkaisukeskeiseen työskentelyynsä. Vierailu oli hyvin inspiroiva ja lisäksi matkalla tapaamiseen pääsin ylittämään Abbey Roadin samalta kohdalta kuin Beatlesit aikoinaan. Kirjan tekijäkolmikko jatkoi sitten yhteistyötään ja perusti hieman myöhemmin Briefin, josta sittemmin on tullut merkittävin englantilainen ratkaisukeskeinen koulutus- ja terapiakeskus.

Kun työelämän huononeminen pari vuotta sitten alkoi vallata myös Helsingin Nuorisoasemaa, jossa Elisa Alakahrin kanssa olimme työskennelleet nuorten päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien parissa 1990-luvulta saakka, päätimme lähteä kehittelemään jotain uutta työkuviota. Samoin kuin aikoinaan lontoolaisen Briefin perustajat halusimme varata osan tulevasta työajasta vain siihen, mikä meitä tällä hetkellä eniten kiinnostaa: ratkaisukeskeinen ja erityisesti yhden käynnin terapia. Kun myös Petri Hurskainen kiinnostui asiasta, niin päätimme ryhtyä sanoista tekoihin.

Yhtymäkohta englantilaiseen Briefiin on keskittyminen siihen, mikä erityisesti kiinnostaa. Emme havittele tulevamme Euroopan tai Suomen merkittävimmäksi psykoterapiakeskukseksi, mutta henkilökohtaisen mielenkiinnon lisäksi meillä on kyllä myös yhteiskunnallinen missio. Suomessa ajatellaan usein, että terapia on sitä hyödyllisempää, mitä pidempään se kestää. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Ihmiset voivat yhtälailla hyötyä myös muutaman käynnin ja melko usein vain yhden käynnin terapiasta. Lisäksi psykoterapia Suomessa painottuu hyvin paljon yksilöterapiaan, vaikka monesti vielä hyödyllisempää olisi tavata perhettä tai järjestää terapia ryhmämuotoiseksi. Joskus vertaisryhmästä saatu apua voi olla kaikkein vaikuttavinta.

Helsinki Briefin yhteiskunnallinen projekti on siis osaltaan tehdä suomalaista psykoterapiaa monipuolisemmaksi. Kenelläkään meistä Briefissä ei ole mitään pitkiä psykoterapioita vastaan. On hyvä, että terapiaa tehdään monella tavalla, mutta johtuen mm. KELAn linjauksista lyhyitä psykoterapioita ei yleisesti nähdä varteenotettavana vaihtoehtona pitkille psykoterapioille. Osittain se varmaan liittyy siihen, että sanalla psykoterapialla voidaan tarkoittaa eri asioita. Amerikkalainen psykoterapeutti Jay Haley on sanonut:

"Kun puhutaan terapiasta, on hyödyllistä muistaa, että on olemassa kahden tyyppisiä teorioita ja niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Toiset ovat teorioita siitä, miksi ihmiset käyttäytyvät kuten he käyttäytyvät, ts. miten heistä tuli sellaisia kuin he ovat. Toiset taas ovat teorioita muutoksesta, siitä miten muutoksia saadaan aikaan.".

Helsinki Briefissä keskitytään näihin jälkimmäisiin teorioihin. Suomessa tehdään pitkien terapioiden lisäksi jossain määrin myös lyhytterapiaa. Me tähtäämme siihen, että sitä tehdään jatkossa vielä enemmän.

Pekka Aarninsalo